Olen ottanut tavakseni pitää joka-aamuisen hartauden yksin aamupalani aikana. Lapset ovat siinä vaiheessa jo syöneet ja ovat omissa puuhissaan, minulla on hyvää aikaa keskittyä hetkeksi aikaa täydelisesti keskusteluun Jumalan kanssa ennen päivän hulinoita. Olen lukenut Uutta Testamenttia läpi ja nyt vuorossa on ollut Paavalin kirje Korinttolaisille.

1. Kor. 6:19-20. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

Onko mitään niin suurta luottamusta kuin se, että Jumala on tehnyt meistä Pyhän Hengen temppeleitä, Hän on antanut meille Pyhän Hengen lahjaksi! Se on ihana muistaa! Olemme antaneet koko elämämme Jumalalle, emme ole itsemme omia, vaan Jumalan lapsia. Liian usein huomaan yrittäväni hallita elämääni ja asioitani omin voimin, tahdon jaksaa yksin ja kantaa huoleni omilla harteillani. Olen kuitenkin antanut elämäni kokonaan Jumalalle, miksen siis anna myös huoliani hänen kannettavakseen? Jumala tahtoo olla meidän vierellämme joka hetki ja olla tukena jokaisen hengenvetommekin aikana. Jeesuksen veri vuodatettiin meidän syntiemme vuoksi, se on ollut kallis hinta meidän vuoksemme. On ihana ajatella sitä, että olemme jokainen niin arvokkaita Jumalan silmissä, että Hän on meistä jokaisen ostanut kalliilla hinnalla. Vähintä mitä voimme tehdä vastapalvelukseksi on kirkastaa Jumala ruumiissamme.

Tämä on ihana kohta Raamatussa, kuten moni muukin. Niin monta kertaa tunnen itseni niin vähäpätöiseksi ja epäonnistuneeksi, tunnen etten ole saanut mitään aikaan. Kuitenkin Jumala on katsonut minut, jokaisen Häneen uskovan niin kallisarvoiseksi, että on tehnyt meistä Pyhän Hengen temppeleitä, minulla on siis suuri tehtävä, jota en vain meinaa aina muistaa.

Olen myös pohtinut paljon avioliittoani ja kysynyt Jumalalta, miksi minä tein sen mutkan maailmaan ja löysin aviomieheni sieltä. Miksi en saanut helpompaa tietä ja mennä naimisiin jo uskovan miehen kanssa. Arki on välillä raskasta ei-uskovan miehen kanssa ja olen monesti valittanut kohtaloani Jumalalle, tahtoisin päästä helpommalla. Tänään aamulla sitten Pyhä Henki antoi minulle sellaista lohdutusta Sanan kautta, jota en ole kokenut hetkeen aikaan.

1 Kor. 7:13-14 13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.

Itkin teekuppini ääressä pitkään, tiesin etten ole yksin. Vaikka tämä tilanne on välillä hyvinkin raskas, tiedän että Jumala tekee työtään joka hetki, myös minun kauttani. Ei se tapahdu silmänräpäyksessä ja meillä tulee olemaan vielä vaikeita aikoja edessämme, mutta vielä jonain päivänä ylistämme mieheni kanssa yhdessä Jumalaa! Tärkeintä tässä tilanteessa on vain rukoilla kärsivällisesti ja luottaa Jumalaan! Sitä tahdon todellakin tehdä!

Kuten Room. 12:12 sanookin, 12 Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Sitä tahdon yritää todellakin. Rukouksessa kestävä, sitä tarvitaan.