Kyllä on seurakunnalla ja seurakunnalla eroa, täytyy sanoa.

Olen käynyt lasten kanssa tuossa luterilaisen seurakunnan perhekerhossa. Lasten kanssa pieni hartaus, jonka aikana äidit juttelevat keskenään ties mistä, lapset yrittävät epätoivoisesti kuulla jotain, ainakin meidän lapset. Hartauden jälkeen lapset jäävät leikkimään ja äidit siirtyvät toiseen huoneeseen kahvikupposten ääreen. Äideillä on omat kuppikuntansa, mihin ei uutena äitinä ole asiaa, istun siis yksin kuppini ääressä. Mistä sitten puhumme, kaikesta mahdollisesta, mutta uskoon ja siihen liittyviin asioihin ei viitata sanallakaan. Vaikka kuinka koko kerho on seurakunnan järjestämä.

Löysin kaupungin helluntaiseurakunnan ja sieltä äiti-lapsipiirin. Astuin ovesta sisään ja jokainen äiti siellä tervehti ja toivotteli tervetulleeksi. Tuntui, että olin oikeasti tervetullut mukaan ja asioistani oltiin kiinnostuneita. Ensin kahvit yhdessä lasten kanssa, sitten lapset yhden tai kahden aikuisen kanssa leikkihuoneeseen. Muut äidit istuvat kahvikupposten ääressä ja siirrytään päivän aiheeseen, Raamatun naiset. Vetäjä alusti ensin keskustelun ja sen jälkeen jutustelua aiheen tiimoilta. Tämän jälkeen siunattiin vielä toinen toisemme ja rukoilimme yhdessä.

Kummassa viihdyin paremmin, ei epäilystäkään. Jälkimmäinen vei voiton 1-0. Eikö Luterilaisen kirkon tehtävä ole antaa hengellistä kasvatusta, missä se on?