On se vain ihanaa, kun ei tarvitse olla yksin omien ongelmiensa kanssa, vaan vierellä seisoo aina joku suurempi, joka tahtoo parasta vain minulle. Vasta viime aikoina sitä on oikeasti alkanut ymmärtää, että elämä uskovana ei tarkoita todellakaan helppoa elämää. Kyllä se vihollinen yrittää kaikin voimin saada meitä pois Jumalan läheisyydestä.

Rakastan kirjoittamista ja tahtoisin tehdä sitä työkseni sitten joskus vielä, tahtoisin myös pyhittää taitoni Jumalan käyttöön jos näin on tarkoitettu. Kun pelkkä pöytälaatikkoon kirjoittaminen ei enää riitä, vaan tahtoisi jotain enemmän.

Jumala Voi –tapahtuma, siinä vasta loistava tapa lähestyä ihmisiä, ajattelin kuullessani syksyn suurtempauksesta täällä Espoossa ja Kirkkonummella. Olisipa hienoa päästä mukaan toimintaan, tuoda Jumalaa taas hieman lähemmäksi ihmisiä. Kunpa voisin konkreettisesti olla omalla panoksellani kertomassa muille Jumalan rakkaudesta.

Listaa selatessani mietin kuumeisesti, mihin tiimiin sopisin ja aloin olla jo epätoivoinen, ehkä minun ei ollutkaan tarkoitus olla toiminnassa mukana. Kunnes ymmärsin, että Jumala kyllä tahtoo meidän jokaisen tekevän työtä hänen kunniakseen, minä siis sovin johonkin tiimiin juuri tällaisena kuin olen. Taidetiimi löytyi ja tunsin sen olevan juuri oikea paikka minulle.

Mutta kynnys taidetiimiin liittymiseen oli suuri. Vielä puoli tuntia ennen ensimmäistä tapaamista ajattelin perua koko homman. Kuvittelin muiden olevan paljon opiskelleita ammattilaisia, Suuria Taitelijoita. Pelkäsin että minulle sanotaan etten sovi joukkoon.

Olen kirjoittanut koko pienen ikäni. Syvimmät tunteeni ja mietteeni olen kirjannut paperille runon muotoon, novellit ovat olleet oiva tapa käsitellä asioita omasta elämästäni, saada niistä jotain selkoa. Nyt tultuani uudelleen uskoon, olen myös löytänyt oman tapani ylistää Jumalaa, tehdä työtä hänen hyväkseen. Tekstini ovat siis edelleen pöytälaatikossa (tietokoneen kovalevyllä näin nykyaikana) ja olen täysin harrastelijakirjoittaja, en edes kuvittele olevani suuri runoilija tai kirjailija. Suuri unelmani olisi saada tekstejäni vielä joskus julkaistuksi, jos Jumala niin on nähnyt parhaaksi.

Jumala on antanut minulle taidon ja palon kirjoittaa, ilman Hänen armoansa en kirjoittaisi riviäkään. Näin ollen minulle on luonnollista pyytää Jumalalta johdatusta tässäkin asiassa ja pyhittää luovuuteni Hänen käyttöönsä. Jos yksikin runoni tai novellini saa ihmiset ajattelemaan asioita ja kaipaamaan Jumalan läheisyyttä, on minun tehtäväni taidetiimissä onnistunut.

Mutta näin Jumala siis johdatti taas kerran. Olen järjestämässä taidetapahtumaa, jonka avulla saamme ihmisiä tulemaan paikalle, ehkä taiteen avulla Jumala alkaa puhumaan myös heille. En tiedä, mitä tuo tapahtuma taas poikii minulle, mutta luotan Jumalan tahtoon ja tiedän että hänellä on hyvät suunnitelmat myös minua varten.